aurora adamantium

Lähes päivittäin asuntomme täyttyy ihmisistä, kahvinkeitin porisee iloisesti ja jäätelökääreet rapisevat. Miehiä tulee ja menee, ne tervehtivät kohteliaasti, olohuone täyttyy äärilleen naurusta ja puheensorinasta mutta minä sulkeudun makuuhuoneen oven taakse.

Olla niin kuin muut, miksi olen niin hankala, lukossa ja vaikea, nuo muut niin hersyviä, luonnollisia, huolettomia. Puheensorina tunkeutuu oven alta, kuin sillä ei olisi mitään esteitä, ei tiukkoja solmuja, joiden kohdalle kaikki aina pysähtyy. 

Miksen minä voi olla niin kuin ne muut, joiden puhe, eleet, ilmeet näyttävät tulevan niin vaivattomasti. Ne muut, jotka kesän ensimmäisten säteiden myötä ovat rynnänneet kadulle, kun minä olen maannut sälekaihtimien takana ja toivonut että joku laittaisi lapsilukot ruokailuvälinelaatikoihin. Ne muut, jotka ovat luoneet suhteita kuin hämähäkki seittejään, kun minä olen jättänyt hyvästejä päivätyökseni. 

Ne muut ovat ennemmin tai myöhemmin kypsyneet, mutta minä tunnen yhä olevani joko raaka tai mätä, oksiltaan tipahtanut valkea kuulas, niin herkästi kolhiintuva lajike. Tärisevillä käsilläni olen tarttunut hedelmäveitseen ja kuorinut ihoani kuin omenaa, yrittänyt poistaa tummuneita laikkuja, likaa, kipuja, jotka eivät vain lähde. 

Beethovenin Kuutamosonaatti peittää olohuoneesta kantautuvat äänet, yhdessä kappaleessa niin valtava melankolia. Raskaat, laahustavat soinnut vyöryvät kuin pimenevän illan aallot, annan niiden kaataa minut sängylle, sulkea silmäni hetkeksi. 

Ajattelen itseni toiseen vuodenaikaan ja toisiin kaupunkeihin, joissa katuja peittää mukulakivistä kudottu peitto, kapeat tiet halkovat piparkakkumaisia rakennuksia sieviksi palasiksi ja lumi laskeutuu valkoisena kuorrutteena, kimaltavina sokerikiteinä. Kahvilassa tilaisin höyryävän kuuman cappuccinon, kaloreista välittämättä, rikkoisin lusikalla höttöisen pinnan, ehkäpä kömpelösti kuvioidun lehden. Kämmenet ulottuisivat juuri ja juuri kupin ympärille, tuntisin kuinka lämpöasteet kulkisivat posliinisesta pinnasta läpi ihon ja veri juoksisi vuolaampana, halkoisi lämpimänä virtana kohmeisia jäseniä, reisiä, pohkeita, sormia, poskia. Olisin taas hieman enemmän elossa.