Joinain päivinä viha polttaa edelleen reikiä ihooni mutta se ei enää saa minua nitisemään lopullisesti saumoistani. Silloin ennen viha oli hallitsematonta, yritykseni rakastaa maailmaa kääntyivät kipeäksi katkeruudeksi, kiedon miehiä pikkusormeni ympärille vain jättääkseni, nukuin vain herätäkseni aamuihin joina odotin iltaa ja siinä odottaessa jatkoin tyhmyyksiäni, elin vain tuhotakseni itseäni pala palalta, söin vain oksentaakseni, rakensin vain rikkoakseni. Olin niin täynnä vihaa, kuljin sokeana läpi repaleisten, pettymysten täyteisten päivien, hymyn takana tuhansia kiloja myrkkyä, joka syövytti sydämeni repaleiseksi, sanani pettäviksi, vereni kiehuvaksi. Missään ei ollut kotia, vain pimeitä katuja, tahmeita baaritiskejä, vääriä osoitteita, repeydyin juostessani pakoon tarttuvia käsiä, teräviä muistoja, päälle kaatuvia seiniä.
Huusin, kirosin, paiskoin ovia ja tavaroita, nousin itsekeskeisesti siivilleni ja lensin kaiken ylitse. Kaikki sai jäädä, ystävyys, lupaukset, velvollisuudet, tulevaisuus. Kuinka välinpitämätön ja itsekeskeinen olinkaan, en välittänyt muiden huolesta. Lensin varoituksista huolimatta niin lähelle aurinkoa, että sen säteet keihästivät vartaloni. Kiepuin oman napani ympärillä, annoin vihan sulattaa kaiken hyvän, poltin sillat takanani, on ihme että minulla vielä tänään on edes kourallinen sen ajan kontakteja jäljellä. Katosin viikoiksi, en nostanut päätä tyynyltäni, en vastannut puhelimeen, en ilmestynyt tapaamisiin, en vaivautunut olemaan mitään muuta kuin vihan muotoilema ruma möykky.
Viha on yhä jäljellä mutta en enää elä sen ehdoilla. Toisinaan tunnen, kuinka kauas olen kasvanut viattomasta uteliaisuudesta, lapsuuden naurusta, loputtomasta hellyydenkaipuusta, mutta ei se mitään, pystyn elämään asian kanssa. Tärkeintä on, että viha ei tee minusta enää niin hysteeristä, ehdotonta, kuumeista, kouristelevaa. Minun ei tarvitse rynnätä jokaisen impulssin perässä, ei räjäyttää jokaista pommia ja vetää jokaista veistä pitkin ihoani. Toisinaan osaan jo antaa olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti