Aamuisin pelkään päiviin vyöryvää harmaata massaa, joka
tummuu merkitykset ja tunteet imaisevaksi mustaksi aukoksi, mutta kun
aurinko laskee sihahtaen horisonttiin, en kaipaa mitään muuta kuin etelän
kuumankosteita öitä, jotka ovat tummia kuin mustelmainen mieli.
Eilen vedin aamuyön hämärän paljaille olkapäilleni, tuijottelin viereisen puiston lävistämätöntä tummaa,
katuvalojen heikkoja yrityksiä pilkkoa pimeyttä. Yö kiersi äänettömästi kehoa,
heijasi pehmeässä sylissään, salakavalasti punoi rihmastojaan ympärille.
Tunsin T:n vierelläni, menneen ja tulevan ihan liki, kuitenkin olin aivan sen hetken oma, täynnä kiihkeää, outoa, sykkivää, kiehtovaa intohimoa. Älkää vain kertoko, mitä tämä on, näitä öitä metsästän edelleen, minun kotini jonne en oikein koskaan tunnu pääsevän perille. Aina se katoaa aamuun mennessä mutta hetken yö on valtava kertomaton salaisuus ympärilläni. Käperryn siihen kuin orpo, pimeä tunkkainen äärettömyys täynnä lupauksia, reunoilla katulamppujen kellertävä kajo.
Tunsin T:n vierelläni, menneen ja tulevan ihan liki, kuitenkin olin aivan sen hetken oma, täynnä kiihkeää, outoa, sykkivää, kiehtovaa intohimoa. Älkää vain kertoko, mitä tämä on, näitä öitä metsästän edelleen, minun kotini jonne en oikein koskaan tunnu pääsevän perille. Aina se katoaa aamuun mennessä mutta hetken yö on valtava kertomaton salaisuus ympärilläni. Käperryn siihen kuin orpo, pimeä tunkkainen äärettömyys täynnä lupauksia, reunoilla katulamppujen kellertävä kajo.
Agnelli & Nelson - Holding Onto Nothing (chillout mix)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti