Lämmintä, keltaista, okraa. Päivät ovat olleet ihanan pehmoisia,
niihin on niin helppoa vain jäädä kellumaan, ehkä siksi en ole saanut aikaiseksi yhtään mitään.
Istuskelen parvekkeella, kietoudun T:n vartalon lämpöön, riitelen ja sovin,
tuijottelen sarjoja, teen ruokaa, tiskaan mutta teoriakirjat odottavat keittiön
pöydällä, puolivalmiit esseet tiedostoissa. Vietän ties monettako päivää siestaa velvollisuuksista, mañana mañana.
Olen kuitenkin pohdiskellut paljon tätä julkista kirjoittamista. Anonyymiyden turvin pystyn kirjoittamaan melko rehellisesti mutta hyvin paljon kirjoituksia jää luonnoksiksi ja julkaisematta vainoharhaisuuden takia: pelkään jonkun tutun vieläkin
lukevan kirjoituksiani. Oikeasti, internet on pornon lisäksi täynnä verikoiranörttejä, jotka löytävät ihan kaiken. Ei minua muuten haittaisi mutta kun
ne irl-ihmiset, jotka edellistä blogiani lukivat sattuivat olemaan sellaisia,
joiden kanssa en enää halua olla tekemisissä. Lisäksi kirjoitan tänne toisinaan
aika melodramaattista tykitystä, enkä haluaisi selitellä tutuille, miksi
olenkin aivan erilainen kasvotusten.
En viitsi kirjoittaa tänne juurikaan elämästäni neljän
seinän ulkopuolella, koska aina on vaara tulla tunnistetuksi. Loin itselleni
uuden lukitun päiväkirjan, jonne voin suoltaa kaiken sen, mikä täällä jää sanomatta. Lukitut päiväkirjat ovat pysyvämpiä, kaikkien luettavissa olevat tulevat liian helposti hylätyiksi tunnistamisen pelon vuoksi.
Jos joku kiinnostui, annan mieluusti osoitteen, rakastan uusia lukijoita ja uusia luettavia. Kyseinen paikka
kuitenkin vaatii oman tilin luomisen, jotta lukittuja sepustuksia pääsisi
seurailemaan. Kirjoittamiseni tarkoitus on toki ensisijaisesti omien
tunteiden ja ajatusten jäsentely mutta minusta on ihan käsittämättömän
kiehtovaa, jos joku toinen ihminen lukee tekstejäni ja joskus jopa
kommentoi.
Joskus kuvittelin kasvavani orastavasta runotyttöydestä, vuolaasta päiväkirjaraapustelusta mutta olenkin kasvanut tämän kautta ja tämän kanssa. Enkä enää edes halua olla ilman, ehkä tämä tyttöys on yksi niistä ikuisista lapsista sisälläni.










